Otan tämän ainesosa kerrallaan. Ensinnäkin, varsin kelvollisia myöhäiskesän luomuperunoita, joita vielä voi kuorimattakin nauttia. Syyskuussa ovat viimeiset hetket, jolloin keitetty peruna itsessään voi olla nautinto. Toiseksi, läheisestä automarketista[1] löytyi aamupäivällä ilahduttavasti kuollut taimen, ja lasten toive oli, että siitä ei tehtäisi keittoa, vaan kalapuikkoja. Näin tapahtui.[2] Kolmanneksi, jääkaapissa odottelivat jo tarpeeksi odotelleet, alkuviikon kirjastomatkalta palatessa lasten kanssa yhdessä kerätyt ja saman tien paistetut kanttarellit[3]. Voissa haudutetun sipulisilpun sekä ruokakerma-vesiseoksen[4] kera (toki tilkka valkopippuria, ja suolaa myös!) siitä kehkeytyi runsaan persiljasilpun kruunaamana kelpo kastike.

 

Mainitun kauppareissun jäljiltä jääkaappiin oli myös asettunut pullollinen pale ale –tyyppistä juomaa, jonka ilahtuneena muistin kaloja paistellessani. Kuten olin ennen kokenut, runsaasti humaloitu mutta vaalea ja suutuntumaltaan ohuehko[5] ale sopi erinomaisesti paistetun kalan kanssa. Kyseinen Meantime[6]  London Pale Ale –olut toi yllättäen mieleeni pikemminkin India pale ale (IPA) –tyyppiset oluet kuin bitterit. Tämä saattoi kyllä pikemminkin kuin oluen  mausta[7] johtua siitä, että panimon kotipaikka oli Greenwich[8]: kun mietin nautinnon katoavaisuutta ja makujen harmonian ainutkertaisuutta, nostalgiaan taipuvainen mieleni ryhtyi pohtimaan Brittiläisen imperiumin kohtaloita. Kadonneen maailman kaksi vallan ilmentymää: Greenwichin nollameridiaani, ja kotoisan juoman rahtaaminen ympäri maailmaa. Samalla syntyi voimakkaasti humaloitu (ja melkoisen vahva) oluttyyppi, IPA, joka kesti pilaantumatta kuukausien merikuljetuksen lämpimissäkin oloissa.

Kävi vielä niin, että auki jääneestä radiosta kuului rauhallisen klarinettikonserton mietiskelevä kulku, Anton Weberniä, kuulin jälkeenpäin. Nautinto ruuasta, ja jopa yksittäisten ravintoaineiden maku on paljon kiinni hetkestä, mielentilasta – ja suun happotasapainosta.

***

Vihdoin siis tuli hetki, jolloin kirjoittamisen aloittamista ei voinut enää lykätä. Tärkeimpänä tietenkin yksi katoavaisuuden hetki, johon halusin tarrata kiinni, ruoka, johon liittyi kaksikin (sienet ja olut) niistä kolmesta seikasta, joiden ympärille olin ajatellut kirjoitteluni kutoa. Lisäksi, koska vaimoni oli matkoilla, en voinut jakaa kokemustani heti kenenkään kanssa – ja samalla minulla yllättäen oli mahdollisuus tuhota lauantain iltahetki tietokoneen kanssa työskentelyssä.



[1] Automarket kuvaa tässä tapauksessa parhaiten sen laatikon, jossa ostosuoritus tapahtui, esteettis-käytännöllisiä ominaisuuksia, ei niinkään omaa reissuamme. Kävelimme sinne, ja tulimme bussilla takaisin.

[2] Tällä he eivät luonnollisestikaan tarkoittaneet muotoonprässättyä ja friteerattuja pakastekalaa, vaan asianmukaisesti munassa sekä (tässä tapauksessa) vehnä- ja korppujauhoissa sekä leseissä kieriteltyä ja voissa paistettua fileepalaa.

[3] Vakain tuumin ja harkiten kahdella t-kirjaimella. Kyse ei ole protesti oikeinkirjoitussääntöjä vastaan, vaan tulkitsen, että tällä kansanomaisella nimityksellä keltavahverosta on kaksi toisestaan poikkeavaa muotoa. Toki muoto 'kantarelli' alkujaan on voinut viitata 'kannalla varustettuun relliin' (relli lienee jonkinlainen myllyn osa), mutta kun en voi väittää tietäväni minkä muotoinen tuo relli lienee ollut, ja epäilen, etteivät myllyt ole kovin monen muunkaan mielessä kanttarellejä katsellessa, uskaltaudun pitäytyä perinnenimen tähän muotoon.

[4] Maitoa emme muistaneet ostaa kaupasta, enkä jaksanut sitä hakea maatilalta enää ruuanlaiton lomassa.

[5] Kaikki on tietysti suhteellista. Tässä mieleeni tulivat lähinnä Yorkshiren (ja koko Pohjois-Britannian) sekä Belgian alet, joiden tumma runsaus ei ehkä aivan niin hyvin olisi tähän ruokaan sopinut.

[6] Kotisivu http://www.meantimebrewing.com/. Heidän kahvioluensa on melko ällistyttävää – ei pahaa, mutta en oikein ole ymmärtänyt, missä tilaisuudessa sitä olisi paras juoda.

[7] Onhan niin, että IPA –oluissa alkoholipitoisuus on huomattavasti korkeampi kuin tässä oluessa, jossa prosentti on 4,3.

[8] "We are from Greenwich. We know about time."